Syksyä pitää

Tiistai 8.11.2011 - Nuppu

Heippa!

Aikaa on kulunut melkoinen tovi siitä, kun tänne blogiin on mitään kirjoiteltu. Äiskä on ollut niin kiireissä firman asioiden ja muiden ihmeellisten ja eriskummallisten menojen kanssa, että istahtaminen tietokoneen ääreen miettimään jutun juurta on tainnut olla sille ihan liikaa. Kyllä se kummasti vaan onnistuu naamakirjaa luurailemaan tuon tuostakin, no problem!

 Niinpä me koirat siis päätimme korjata asian ja kirjoittelemme tänne vuoron perään aina silloin, kun äiskällä ei ole mitään akuuttia asiaa. Ensimmäisenä ja etuoikeutettuna olen tietenkin minä, lauman kuningatar ja kirjoittamisen saralla kaikkein kokenein: Nuppu. Joillekin saattavat palstani Punkero-lehdestä olla tuttuja entuudestaan, siellähän minä ”nupustelin” vuosikausia – vakaasti ja viisaudella.

Noo, jos ei koiran elämässä mitään kovin kummallista tapahdu, niin eipä siitä mitään kovin kummallista osaa kirjoittaakaan. Tavallisissa arkisissa uomissa meidän elämä enimmältään sujuu. Uutena kummana juttuna on se, että meidät usein iltaisin suljetaan työhuoneeseen. ”Peräkammarin kauhukakaroiksi” äiskä meitä nimittää. Olemme näet kouluttajan hyvin huonosti koulutetut koirat ja siksi hän laittaa meidät peräkammariin ja ovet kiinni koulutustilaisuuksien ajaksi. Muuten me vaan haukkua räkötettäisiin kuistin oven takana kaikille uusille tulokkaille. Muka. Nyt me kyllä haukkua räkötetään peräkammarissa, jos me joudutaan siellä liian pitkään kuhkaamaan. Kerran ollaan jopa onnistuttu repimään porttikin irti ruuveistaan, kun oikein kyllästyttiin tähän meininkiin ja yritimme vihan vimmalla päästä ihmisten ilmoille.

Valitettavasti olemme saaneet tuta tämän koulutusvimman omissakin nahoissamme. Äiskä on päättänyt, että kauhukakaroista koulutetaan kelvollisesti käyttäytyvä lauma. Apua! Nyt me joudutaan aina istumaan hiljaa, ennen kuin tulee ruokaa tai ennen kuin pääsemme ovesta ulos. Pihassakaan ei enää saa juosta aidalle huutelemaan rumia ohikulkijoille, on tämä meininkiä. Toisaalta, mitäpä ei mopsi makupalan eteen tekisi. Kyllä saadut herkkupalat hyvin korvaavat menetetyt edut.

Syksy on säiden puolesta ollut oikein mukava. Me ei yhtään tykätä vesisateesta eikä märästä maasta. Eli onneksi ei juurikaan ole sadellut, ollaan hienosti pystytty pissaamaan ulos ja lenkeilläkin on ollut oikein kiva käydä. Ollaan autettu äiskää koirakoulumainosten jakamisessa: Kun äiskä tai Tuuli liimailee lappusia valotolppiin ja roskapönttöihin ja muihin vastaaviin paikkoihin, niin me jätetään vähän viestejä kavereille siihen tolpanjuureen – tai kiskotaan jo kovaa eteenpäin, ettei turhaa kulu aikaa jonkin kumman pöntön tuijottamiseen.

Äiskä kovasti odottelee Ellin juoksua alkavaksi. Olisi kuulemma jo pitänyt alkaa ajat ja päivät sitten. Niinpä, äiskä raukka ei vain tiedä, että Elli on ostanut sellaiset siirtopillerit ja juoksut alkavat sitten joskus, kun alkavat. Odottakoon nyt vielä. Kärsivällisyys on hyve! Heh, heh.

Mukavaa, lämmintä ja kuivaa loppusyksyä teille kaikille toivottelee

Nuppu ja jengi

kuva: Johan koirillekin ehtii parta kasvaa, ennen kuin mitään uutta tapahtuu!