Hei!

Minä olen Sirkku. Asun Vantaan Koivuhaassa vanhassa omakotitalossa nuorimman tyttäreni Tuulin sekä kuuden koiran - tai tarkemmin sanoen mopsin - kanssa. Nupun, Miisan ja Daisyn seuraksi  joukkoomme liittyi Tumppi kuusivuotiaana (2006),  ja nuorimmat tytöt ovat saapuneet riemastuttamaan eloamme vuonna 2007-2009. Ja etteivät eläimet talosta loppuisi, hankittiin koirille ja Tuulille keväällä 2008 kaveriksi pikkuinen kissa, poika nimeltään Simo. Simolla on oma blogi (ks. etusivu), jossa voitte käydä seuraamassa hänen touhujaan. Huhtikuussa 2010 syntyneestä Miisan mustasta tyttökatraasta jäi tänne pysyvästi pikkuinen, sokea Mökö-Töö. Vuoden 2010 toukokuussa marsutytöt Tytti ja Maikki asettuivat yläkertaan Tuulin huoneeseen.

Olen yksityisyrittäjä, jonka toimenkuvaan kuuluu niin koirankoulutus kuin lemmikkiaiheisten käsitöiden valmistaminen ja niiden myyminen verkkokaupassa. Koirakoulu Vision oulutusohjaajakoulutuksestani ja kahden vuoden työstäni ko. koulussa on paljon hyötyä jo kasvatustyössänikin ja tulevilla pennunomistajilla on täysi tukeni heidän kouluttaessaan uusista perheenjäsenistään yhteiskuntakelpoisia ja sosiaalisia vesseleitä.

Koirat ovat kuuluneet elämääni jo kauan, mutta vasta vuonna 1990 alkoi varsinainen mopsien "keräily": vauvoja tuli taloon yksi vuodessa, kunnes jaloissa pyöri viisi vilkasta poikaa. Tuolloin alkoi myös innostus näyttelyihin, joissa on lähes kaikkien koirien kanssa käyty ja joissa useimmat niistä ovat suhteellisen mukavasti pärjänneetkin.
Ensimmäiset mopsitytöt tulivat taloon vuosina -02 ja -03 ja vuonna 2005 kummatkin sitten pyöräyttivät kennelimme ensimmäiset pentueet. Tessin toisesta pentueesta odotimme mustaa tyttöä, jota ei tullut, mutta onneksi Miisa tuli Sinimetsän kennelistä paikkaamaan puutteen. Nuppu sen sijaan täytti toiveemme vaalean tytön osalta synnyttämällä suloisen pienen Daisyn. Nupun kolmannesta pentueesta jäi kotiin pikkuinen Elli.

Koirat asuvat yhdessä kanssamme täysinä perheehjäseninä, elävät iloista, koiramaista elämää ja osallistuvat innokkaasti päivittäiseen työhön ja touhuun - joskus jopa siinä määrin, että niitä on vähän häädettävä loitommas nenineen ja peppuineen. Isolla pihalla on mukava juoksennella tai paistatella päivää, mutta käymme toki myös lenkkeilemässä, jos säät vain sallivat. Meidän moppelot eivät valitettavasti ole joka sään mopseja (eikä niiden emäntäkään): kyllä pahalla pyryllä ja myrskyllä kaikki mieluummin nautimme sohvan pehmeydestä ja takkatulen lämmöstä.

Jitterpug kennel kasvattaa sekä mustia että fawn-värisiä mopseja. Jalostustyössä pyrin ensisijaisesti ottamaan huomioon terveyden, hyvän luonteen ja rodunomaisen ulkomuodon, kuten varmasti kaikki muutkin kasvattajat. Erityistä huomiota pyrin kiinnittämään myös varhaisen pentuiän eli ensimmäisten kahdeksan viikon aikana tapahtuvaan pentujen sosiaalistamiseen. Näin menetellen toivon voivani antaa tuleville mopsinomistajille mahdollisimman avoimia ja reippaita "lapsia" kotiin vietäväksi - silloin on helppo uudessa kodissa jatkaa kasvatus- ja koulutustyötä.

Maaliskuussa 2009 syntyneet pennut ovat ensimmäiset BioSensor-ohjelmalla "koulitut" Jitterpug-pennut. Kyseisen ohjelman mukaisesti käsitellyt pienokaiset ovat tutkimusten mukaan aikuisinakin niin henkisesti kuin fyysisestikin terveempiä kuin verrokkiryhmien käsittelemättömät koirat.
BioSensor-ohjelmaan voi käydä tututstumassa osoitteessa:
http://www.breedingbetterdogs.com/achiever.html