Jo syntyi talossa vipinää ja vilskettä, kun pieni musta Miisa liittyi joukkoon. Varsinainen superpallo tai Duracell-pupu, kymmenet pienet piikkihampaat kiinni milloin missäkin. Miisalla tuntui riittävän ylenmääräisesti energiaa aamusta iltaan ja jos pelkkä riehuminen, toisten koirien telmittäminen, tai punteissa ja varpaissa kiinni roikkuminen ei riittänyt, niin sitten riivittiin äiskän viherkasveja tai muotoiltiin uudestaan portteja, jalkalistoja, tuolinjalkoja...

Elämää pursuava, elämäniloinen, toimelias tyttö. Mukava mauste muiden koirien joukossa.

Tällä hetkellä Miisa on vähän yli neljävuotias, erittäin rauhallinen ja erittäin hiljainen koira. Haukkumista Miisa ei taida osatakaan ja toisten intoutuessa esimerkiksi uloslähdön aikaan riehumaan ja kiljumaan, Miisa vain hakee pehmolelun suuhunsa ja mussuttaa sen nenään. Haukkua tyttö ei taida edes osata, enpä ole ainakaan kuullut. Epäilyttäviä asioita olen sen joskus kuullut ulvovan.

Vuonna 2010 Miisa synnytti ensimmäisen pentueensa, kuusi mustaa tyttöä ja parhaillaan odotellaan toista saapuvaksi.

Miisan sukutaulun, näyttelytulokset ja viralliset terveystutkimukset näet klikkaamalla tästä