Tästä F-pentueesta ei ollut tarkoitus jättää kotiin yhtään pikkuista kasvamaan. Seurasin tätä nimenomaista pentua hyvin tarkkaan, kun hän mielestäni käyttäytyi hieman toisista poikkeavasti ja arvelin, että silmissä on oltava jotakin vikaa.

Lääkärintutkimus osoitti, että pikkuinen tyttö on sokea ja niin Mökö sai jäädä asumaan oman tutun laumansa pariin. Täällä elämä on sujunut oikein hyvin, arkielämässä Mökössä ei lainkaan huomaan tuota "pientä puutetta" - niin touhukkaasti tytteli mennä vipeltää paikasta toiseen eikä itse asiassa koskaan törmää mihinkään. Ilmeisesti sen verran näköä on, että pystyy hahmottamaan valon ja varjon, mahdollisesti vähän enemmänkin, sillä myös pienet roskat ja narunpätkät löytyvät suuhun sen kummemmin hakematta. Samoin neiti uskaltaa mainosti kiivetä portaita ja nousta takajaloilleen erilaisia esteitä vasten.

Luonteeltaan Mökö on varsin räväkkä, niin kuin olen saanut kuulla myös muiden sisarusten olevan. Hurjapäitä, rohkeita, iloisia ja luottavaisia kaikki. Hyvä niin!