Elämää mopsien kanssa vuodesta 1967

Ensimmäinen mopsini Rosedale Bluebeard vierailemassa syntymäkodissaan.

Minä ja äiti Gauffineilla näyttämässä, kuinka poika on kehittynyt, vuosi on 1968

Mopsit ovat kuuluneet elämäämme jo vuodesta 1968 asti. Tuolloin sain ensimmäisen mopsirotuisen koirani, Leena ja Leila Gauffinin kennelistä haetun Jaskan, viralliselta nimeltään Rosedale Bluebeard. Jaska osoittautui juuri oikeaksi rotuvalinnaksi: suloinen pieni pallero, joka rakasti halaamista ja suukottelua.

Jaskan jälkeen tuli Jasseri, ehkä persoonallisin mopsi, jonka koskaan olen tavannut. Persoonallisuuteen kuului valitettavasti sekin, ettei koira koskaan antanut anteeksi ensimmäisen lapseni syntymää ja pitkän taistelun jälkeen jouduin luovuttamaan Jasserin sisarelleni Minnalle, jonka perheen parissa poika eleli melkein 15-vuotiaaksi saakka.

Useita vuosia kului ilman koiraa, kun tyttäreni olivat pieniä. Kuitenkin mielessä kaiken aikaa poltteli halu hankkia pieni mopsi ja vuonna 1990 saimmekin Sinimetsän kennelistä pojan, fawn-uroksen (Sinimetsän Uranus eli Henkka), josta tuli tämän nykyisen lauman "kantaisä". Sille hankittiin musta kaveri vuonna -91 (Sinimetsän Musta Yliveto eli Laku-Pekka) ja vuonna -92 Eerokin (Sinimetsän Ai-Ai) muutti meille.
1994 olimme taas uutta vauvaa paitsi, ja haimme Siniltä ja Esalta pojan, Sinimetsän Humu-Petterin. "Paavo" valitettavasti sairasti selkäranganmutkaa ja leikkauksesta huolimatta pieni elämä täytyi lopettaa alkuunsa.
Samana vuonna Henkan reilun vuoden ikäinen poika, Sinimetsän Figaro, etsi uutta kotia ja ilman muuta halusimme "Mossen" luoksemme. Mossesta kehkeytyikin mitä parhain siitosuros, joka vielä 10- ja 11-vuotiaana pisti alulle pari hienoa pentuetta. Oletetusta viimeisestä pentueesta ajattelin ottaa meille vielä yhden pojan, mutta "Kultsu" pyöräyttikin vain tyttöjä: kauaa emme miettineet ja niin meille tuli "Tessi" (Sinimetsän Delica-Tes) vuonna 2002 ja seuraavana vuonna samasta yhdistelmästä "Nuppu" (Sinimetsän Eleganse).

Tyttöjen myötä sitten poiki ajatus myös pentujen teettämisestä. Tessi synnytti kennelin A- ja C-pentueet, Nupulle lankeaa kunnia B-, D- ja E-pentueista. Toukokuussa 2007 laumaa täydentämään tuli Miisa (Sinimetsän Jopas Jotain). Miisa on vuonna 2010 pyöräyttänyt maailmaan Jitterpugin F-pentueen, kuusi mustaa tyttöä. Tytöistä yksi oli synnynnäisesti sokea ja tämä kullannuppu jäikin sitten kotiin "äidin kainaloiseksi". Huhtikuussa 2007 syntynyt Nupun tytär, Jitterpug Daisy Dee on ensimmäinen oma kasvatti, joka jäi jakamaan niin ilot kuin surutkin meidän kanssamme. Laumaan liittyneet Tintti ja Justus ovat Miisan tyttären (Jitterpug Black Foxtrot) jälkikasvua.

Paitsi hauskan sanaleikin vuoksi, Jitterpug-nimi kennelille on annettu ajatuksena jalostaa terveitä ja iloisia mopseja, joidenka elämä toivon mukaan olisi pitkä ja iloinen ja kulkisi kuin tanssien...

Perheemme veneili ahkerasti 70-luvulla ja Jasseri tottui jo pienestä merelliseen elämään. Yhdessä oli ihana ottaa aurinkoa!

Harmaapartaisen Jasseri-herran lempipaikkoja oli keinutuoli.

Jasseri - kokenut kippari.